P2012-kesäleiri pidettiin 30.6.-8.7.2011 Sälenissä Keski-Ruotsin hienolla tunturialueella. Suunnistusharjoitusten, vaellusten ja suojalkapallon lisäksi ohjelmaan kuuluivat 3-päiväiset tunturisuunnistuskisat. Lue matkakertomus alla olevasta linkistä!
P2012-leiri alkoi matkalla Turusta Tukholmaan. Matka sinne onnistui mutkitta ja (minun tietääkseni) kaikki nukkuivat hyvin. Automatka pohjoiseen eteni rauhalliseen tahtiin ja aamiainen syötiin perinteisesti Gävlen Scandicissa (= lettuja) sekä ravintolatauolla jossain Vasaloppetvägenin varrella. Ruoka oli hyvää ja kaikki autokuormat jatkoivat tyytyväisen kylläisinä. Matkalla saimme kuulla Mikko R:n loistavan idean "McTurskasta", - tarkemmat tiedot häneltä.
Vihdoinkin perillä Lindvallenissa, Sälenissä saimme aluksi hienot mökkimme. Raahasimme kaikki kamppeemme mökkeihin, joista muodostui tyttömökki, junnumökki ja kaksi sekamökkiä. Tyttömökki oli kyllä paras, koska kaikille riitti omat huoneensa siihen asti kunnes Ina liittyi porukkaan loppuviikosta. Kun kaikki rupesi tuntumaan kotoisalta, suuntasimme kohti ensimmäistä kisaa: sprinttiä. Sprintissä tietyt seikat ovat erityisen tärkeitä, kuten oikeat varusteet ja etenkin oikeat vaatteet. Tätä yksityiskohtaa olivat Fabbe ja Mati pohtineet huolella. Joten asusteet olivat toistaankin komeampia...
Seuraavan päivän sana oli pitkä matka. Pilvet ja sumu sulivat yhteen hienoksi sekoitukseksi, joka vaikeutti näkyvyyttä tunturissa. Me sairastupalaiset (minä Jenny R, Kare, Jenny B ja Rafaela) jäimme mökkeihin. Illalla totesimme, että olimme ainoat, joille ei ollut kertynyt sekunninkaan verran pummeja matkalla kauppaan ja kotiin. Käytännössä makasimme sohvalla koko päivän katsellen elokuvia ja jalkapalloa. Joku reipas löysi tiensä myös Stadiumin outlet-myymälään.
Kuva: Sankka sumu toi oman haasteensa pitkän matkan kilpailuun.
Viimeisenä kilpailupäivänä ohjelmassa oli keskimatka. Sää oli kirkastunut ja näkyvyys tunturissa parantunut tuntuvasti. Loppupään lähtijöillä oli lähes kirkas ilma. Iltapäivällä jopa aurinko kurkisti pilvien takaa. Ja heti muutamat nuoret herrat löysivät aurinkotuolit ja -lasinsa. Nautinto ei kestänyt pitkään, mutta ilmeisesti riittävästi.
Loppuviikon täytti sitten tukku hauskoja, raskaita ja poikkeavia harjoituksia. Lisäksi ehdimme shoppailla, ottaa aurinkoa ja pelata suojalkapalloa. Viikon aikana ehdin myös käydä Peikkometsässä Torstin kanssa. Siellä tapasimme suunnistavan peikon. Kävimme myös peikkokoulussa, pajassa ja kirkossa. Sillä aikaa muut juoksivat hullun lailla ympäriinsä tunturin rinteillä. Jotkut heistä säikähtivät perin pohjin, kun yhtäkkiä kuuluivat ääniä, vaikka ketään ei näkynyt. He olivat eksyneet Peikkometsän yläosaan. Fabbe taas "eksyi" rock-konserttiin. Harjoituksen teema oli rytminvaihto, ja uskon että peikkoäänet paransivat vauhtia. Kokeilimme myös Thierry Gueorgioun "pääkallorataa", paremmin tunnettu nimellä back-to-basic. Mielenkiintoinen kokemus! Se tarjosi mm. kiemurtelevaa käytäväsuunnistusta puurajan yläpuolella, rastinottoa tiheikössä ja käyräsuunnistusta. Useimmat olivat sitä mieltä, että harjoitus oli hauska ja antoisa.
Useimmat harjoitukset käynnistyivät huipulta, joten ensin noustiin 30 minuuttia. Todellista alkuverryttelyä! Niin myös viimeisenä päivänä, jolloin ohjelmassa oli "Downhill". Ohjeissa sanottiin rastinottoa kovassa vauhdissa alamäessä. Alamäki takasi sen, että kaikille vauhti nousi kovaksi ilman erityistä rasitusta. Ihmettelenpä kuitenkin vaan, olikohan ohjeiden kirjoittaja itse suunnistanut radan? Aloitimme tunturin juurelta ja K-piste oli huipulla. Paluu sujui aluksi loistavasti, mutta sitten tulikin ihmeteltävää: kuinka pystyä juoksemaan kovaa lähes itsensä korkuisessa vattupusikossa tosi kivisellä alustalla? No, oli niin tai näin, kaikki selvisivät radalta hengissä. Alhaalla maalissa oli mukava yllätys, kun Kare, Torsti ja Kerttuli odottivat siellä meitä maaliintulijoita pitkän Coca Cola -purkkirivin kanssa! Tähän asti leirillä oli ollut tiukka Coca Cola -kielto (jos haluat tietää syyn, lue Tiomila-kertomus).
Leirin todellisiin kohokohtiin kuului jälleen kerran suofutis. Päivä, suo, sää ja mieliala olivat mitä parhaat! Ottelu oli tasainen ja molemmat joukkueet antoivat kaikkensa. Maalit olivat komeita ja taklaukset hienoja. Välillä peli yltyi jopa hurjaksi. Erityisesti "tuuletukset" maalien jälkeen aiheuttivat naurua. Mikko R:n ja Oran joutsenhypyt olivat toinen toistaan komeampia. Ottelun jälkeen löysimme tunturipuron, joka virtasi tien poikki. Sinne vaan pesulle vaatteet päällä. Eikä se putkea pitkin ryömiminen ole hullumpaa ja erityisesti "flipflops":ien lähettäminen virran vietäväksi putken läpi säväytti! Moni ohikulkija piti meitä varmaan outoina...
Kotimatka meni hyvin, vaikka moni ihmetteli, miksi Mati aina aikavälein ajelee sik-sakkia. Kaikki kuitenkin hallussa, mutta icepower:ia on vaikea laittaa käsiin ajon aikana. Kaikki löysivät takaisin Tukholmaan ja jopa ajoissa laivalle. Kotimatka oli rauhallinen. Aika kului seisovan pöydän, kannella olon, peliautomaattien ja ennen kaikkea televisioidun jalkapallon ääressä.
Kiitos kaikille loistomatkasta, johon sisältyi monta pähkähullua oivallusta, oranssinen polkuauto ja paljon naurua! Kiitos myös Tumpille ja Jarille, jotka jaksoivat järjestää hurjan hyvän leirin. Toivottavasti näitä tulee lisää! 
