Lauantaiaamuna kokoonnuimme JS:lle klo 7.45. Oli kylmää ja kalseata. 9-aikoihin me, - Kare, Fabbe ja Jonis - pääsimme huoneeseemme, joka ei ollut hyvä. Vaihdoimme salaman nopeasti ja heti perään oli harjoitus. Sprinttisuunnistusta kolmella eri radalla joilta 10 nopeinta pääsi neljännelle radalle eli finaaliin. Hyvin meni, kova tsemppi vaikka välillä joutui odottamaan uutta karttaa. Sprinttikuninkaaksi nousi Mikael.
Sitten Kisakeskuksen ruuan kimppuun ja heti perään Totten luento aiheesta "Miten minusta tulee hyvä". Sitten taas kiirellä harjoitukseen ennen pimeän tuloa. Harjoitus oli perhoslenkkeilyä ja puolet kartasta oli käyräkarttaa. Ja nopeimmat, jotka eivät jaksaneet odottaa metsästä tulleita kuljettajia, juoksivat takaisin Kisakeskukseen (Isabel, Katja, Oscu, Jonis, Fabbe och Mikko). Kare juoksi myöhemmin yksin.
Jälleen hyvän ruokailun aika. Tunnin tauon jälkeen säbä-peli oli täydessä vauhdissa. Kare, Fabbe ja Jonis, jotka olivat harjoitellet koko päivän, olivat niin innokkaita, että menivät väärään saliin. Pikkutytöt vahvistuksinaan isot sedät ja Fabbe voittivat sählyn poikia ja isoja tyttöja vastaan. Sitten olimme niin väsyneitä että pikaisen iltapalan jälkeen menimme "nukkumaan". Mutta riehuvat jalkapallonuoret juoksivat ympäriinsä ja riehuivat. Tämän Miina hoiti päiväjärjestyksestä korottamalla ääntä. Huhuja oli myös liikkeellä, että Kare on unissaan laulanut â€now you are goneâ€.
Klo 8 seuraavana aamuna olimme "erittäin" pirteitä ja vuorossa oli aamiainen. Ensimmäinen harjoitus lähti liikkeelle yhdeksältä, normisuunnistusta osittain hienossa maastossa. Tällä kertaa emme jaksaneet juosta kotiin. Jälleen hyvää ruokaa ja vertaansa vailla olevaa jälkiruokaa, mansikkarahkaa.
Seurasi luento, jossa Jari, Tumppi ja Jani olivat äänessä. Sitten kämpän siivoukseen, joka ei ollut mikään ongelma meille (Kare, Jonis ja Fabbe) sillä meillähän paikat olivat jo "siistinä".
Pitkä lenkki otti voimille ja moni oli vähintään puolikuollut sen jälkeen. Sitten viimeisen kerran luksussuihkuihin, siis ne joilla sellaisia oli, ja sitten kotiin päin. Useimmat Tumpin autossa nukahtivat autoon. Se on hyvän leirin merkki, joten kiitämme kaikkia leiristä.