Huippuviikonloppu Vöyrissä (15.8.2011)

Oli vaan niin huippuviikonloppu - siis FSOM Vöyrissä - että pakko kirjoittaa muutama sana siitä.

Takana vaikea kevät: nilkka nyrjähti maaliskuun lopussa korttelisuunnistuksessa, minkä takia kaikki kevään kisat jäivät väliin. 3 kk:n jälkeen nilkka alkoi kestää jollain tavalla juoksemista ja kesällä pääsi sitten jo onneksi treenailemaan ja mukaan mm. Sälenin leirille, vaikka nilkkaa edelleen sattui juostessa. Varsinkin tätä taustaa vasten oli tosi hienoa päästä mukaan FSOM:ään. FSOM on kuitenkin aina FSOM, siinä vaan on jotain. Olokin tuntui suht vahvalta kesän jälkeen kevään tilanteesta huolimatta.

Perjantain keskimatka jännitti yllättävän paljon. Edellisenä päivänä huomasin vielä netistä, että kisassa on GPS-seuranta ja että minut oli otettu mukaan GPS-seurattavien listalle ilmeisesti vanhoilta pohjilta, kun tältä kaudelta ei ollut näyttöjä. Nyt rupesi jännittämään tosissaan. Siis haloo, vielä tässä iässäkö pitää jännittää FSOM:ää?!? Mutta ei tämä ollut mitään siihen verrattuna, miten Annika W-A jännitti talvella ennen SM-hisuviestiä... Joka tapauksessa kisaa edeltävänä yönä näin unta, että pummasin GPS:n kanssa ihan sikana ja lopulta minut vielä hylättiin, kun GPS paljasti, että olin mennyt kielletyn tonttialueen läpi. No, onneksi heräsin siitä unesta.

Lähtöhetkellä fiilis oli hyvä ja GPS asennettu tiiviisti selkään. Suunnistus lähti sujumaan hyvin, ja tuntui kuin rata olisi tehty minulle: paljon rasteja ja kivaa pikkutarkkaa suunnistusta. Eli suorilla vaan tarkasti karttaa lukien. Tätähän me ollaan harjoiteltu koko ikämme CUP-7:ssa! Tuloksena lähes täydellinen suoritus ja pronssia naisten pääsarjassa. Lisäksi täytenä yllätyksenä voitimme Inan ja Miinan kanssa naisten joukkuekilpailun, johon lasketaan kolmen parhaan juoksijan tulokset yhteen per seura. Kiitos Lasse kaikista lukuisista CUP-7:ista vuosien varrella, hienoa korjata vihdoin satoa niistä!

Lauantaina etenkin henkiset paukut olivat aika vähissä perjantain kisan jälkeen. Sain kuitenkin pakotettua itseni keskittymään ja lukemaan karttaa etenkin rastien läheisyydessä sen verran, että rata sujui pummeitta ja tuloksena elämäni toinen henk.koht. FSOM-mestaruus.

Viesti sytyttää aina, ja nyt oli todella kiva lähteä sunnuntain kisaan, kun tiesi, että meillä on ihan iskukykyinen joukkue ja että kisasta tulee todennäköisesti jännittävä ja mielenkiintoinen. Ja niinhän siitä tulikin. Kun naiset viipyivät 1. osuudella pummien myötä oletettua pidempään, ajattelin että hyvä niin, koska sitä todennäköisemmin Miina tulee vaihtoon muiden mukana. Ja niinhän se juuri meni, 1. osuuden jälkeen sija 9. ja ero kärkeen 5 min eli hyvin mukana. 2. osuudella Ina teki hyvän juoksun ja nosti meidät 4. sijalle. Eroa kolmantena olevaan SV:seen oli 1,5 min, joten mahdollisuudet mitaliin olivat olemassa. Olin valmis ankkuriosuuteen.

Yli puolet radasta juoksin yksin näkemättä ketään naisia. Ei auttanut kuin tehdä omaa suoritusta, muiden suorituksiin on aika vaikea vaikuttaa. Kuudennella rastilla SV:n selkä oli sitten yhtäkkiä edessäni. Ajattelin, että voi ei, en halua tätä että joutuu loppukiriin. Jonkin matkaa juoksin SV:n perässä kuviorajaa pitkin, kunnes tiemme erosivat jonkin verran. Juuri ennen toiseksi viimeistä rastia olimme jälleen aivan yhdessä. Ilmeisesti Sipoo jäi kuitenkin hapuilemaan toiseksi viimeistä rastia, kun itse kävin leimaamassa ja suuntasin sen jälkeen kaasu pohjassa kohti viimeistä rastia.

Oli tosi hienoa tulla vikalle rastille, kun tiesin, että mitali tulee. Loppusuoralla kuulin, että olimmekin hopeajoukkue, eli olin ohittanut myös Botnian heitä näkemättä. Oli aika voittajan fiilis maalissa! Edellisestä seuramme FSOM-viestimitalista naisten pääsarjassa on ilmeisesti todella pitkä aika (Mickekään ei muistanut, milloin edellinen mitali on tullut eli siitä on kauan...). Harmi vaan, että järjestäjät olivat antaneet GPS-laitteet naisten viestissä osin ihan väärille joukkueille eli kellään meistä kolmesta sijoilla 2-4 ei ollut GPS-laitetta. Olisi ollut jälkikäteen kiva katsoa ratkaisujen etenemistä.

Kaiken kaikkiaan siis aivan upeat kisat, omalta kohdaltani niin menestyksen muodossa, mutta myös muuten. Kiitokset kaikille mukana olleille ja etenkin hienoille joukkuetovereille!

Raisa